Historia

JÄÄVUOREN ALLA JA VEDEN PEITOSSA

Yli kymmenen tuhatta vuotta sitten nämä maisemat olivat kolmekilometrisen jäävuoren alla. Jäätikkö runteli ja muovaili maata mahtavalla voimallaan ja hautasi Hyyppäänkin korkean laen syvälle uumeniinsa. Aurinko nousi ja laski taivaanrannalla. Jää liukui hitaasti yli seutujen, murskasi vuoria ja kallioita, muokkasi laaksoja ja syvänteitä. Mutta jään valta alkoi murtua, kun aurinko sulatti pintaa ja vedet söivät jäätä pohjalta. Jää höyrysi ilmaan ja virtasi jokina pois. Jään reuna vetäytyi pohjoiseen.

Jään valtaa seurasi veden valta. Suunnaton meri peitti maan. Liejua ja savea kerääntyi syvyyksiin. Maa nousi merestä vähitellen, ensin yksinäisinä saarina ja saarijonoina, vihdoin selvästi erottuvana mantereena

Vedet virtasivat pohjoiseen, kunnes Salpausselkä puhkesi ja vedet alkoivat virrata Kymijokea myöten Suomenlahteen. Hitaasti kohotti Hyyppaakin huippunsa veden pinnalle. Kaljuna se seisoi vyöryvien aaltojen keskellä, kuunteli ison meren tuulenpuuskia. Vesi, erityisesti tyrskyt, kuljettivat ja kasasivat ranta-aineksia ja huuhtoivat paljaaksi kallioita ja törmia. Talvella jaat työnsivät isoja kiviröykkiöitä muinaisrannaksi, kun vesi pysähtyi joksikin aikaa 146 metrin korkeudelle nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Siitä on näkyvissä vielä isojen kivien muodostama vyö Hyyppään rinteellä.

Vesi musersi, jauhoi myllyssään kiveä soraksi, saveksi ja hiesuksi. Tämä jään sulamisvaiheessa vuosikerroksittain kasautunut savi ja turpeessa säilyneet siitepölyhiukkaset kertovat meille nykyisin luonnonvaiheista. Mannerjaan peruskallioon uurtamat selvät merkit kallioluodoilla kertovat samoista ajoista.

Näistä valtavista vesimassoista kuroutui KeskiSuomeen suuri sokkeloinen järvi, josta maankuoren kohotessa muodostuivat nykyiset tuhannet järvet.

Näiden luonnonmullistuksien tuloksena muodostui 15 kilometrin pituinen ja paikoin viiden kilometrin levyinen Lievestuoreenjärvi, joka Sahijoen kautta on yhteydessä Rautalammin vesistöön.

(Valoja Lievestuoreen rannoilla)