Liisa Hyvärinen

Liisa Hyvärinen oli sodan jälkeen sijaisena Kinkomaalla, ja lievestuoreelaiset saivat hänet 2. kunnanlääkäriksi v. 1947. Hänet valittiin ainoana naishakijana mieshakijoiden joukosta. Näin kylä sai ensimmäisen oman lääkärin. 

Ensimmäinen kunnanlääkäri hoiti Laukaan ja sairaalaan, Liisa Hyvärinen lievestuoreelaiset, tehtaan ja varikon potilaat. Lisäksi hänen hoidettavakseen jäivät kaikki kunnan koulut ja neuvolat. 

Potilaita riitti: omasta kylästä, Oksalasta, Saviolta, Tarvaalasta, Metsolahdesta, Hoholta, Simunasta ja Saarilammilta sekä lisäksi naapuripitäjistä Toivakasta, Kangasniemeltä ja Hankasalmelta. 

Vastaanotto alkoi 8-9 välillä ja jatkui puoliyöhön, joskus kello kahteen aamulla. Rasittavinta oli jatkuva päivystys, puhelin saattoi soida milloin tahansa yöpöydällä. Neljä päivää kuukaudessa oli vapaata, jos ei ollut paikkakunnalla. 

Heti alkuun v. 1947 syksyllä levisi maidon mukana jostakin ympäristön talosta paratyfus eli pikkulavantauti. Laukaaseen ei saatu mahtumaan kuin kolmisenkymmentä potilasta, ja Sotamaa soitti: "Sinun on perustettava sinne kulkutautisairaala, Laukaaseen ei enää mahdu." Paikkakunnan onneksi nuori lääkäri oli sotasairaaloissa toimiessaan tottunut yllättäviin tilanteisiin, ja niin hän hetkessä muuttaa uuden terveystalon sairaalaksi. Tehtaalta saadaan sänkyjä ja patjat, SPR:Itä vuodevaatteet ja instrumentit. 

Terveystaloon sijoitettiin "isoon" huoneeseen 20 naispotilasta ja toiset 20, miespotilaat, pieniin huoneisiin kolmen neljän kuukauden ajaksi. Vaikeutena oli se, että varsinkin miespotilaat pyrkivät karkaamaan öisin kotiinsa. Niinpä lääkäri sairaskäynnillään saattoi löytää lavantautipotilaan vaimonsa vierestä sängystä. 

Liisa Hyvärinen toimi 2. kunnanlääkärinä vuoteen 1960, yksityislääkärinä 1960-1967, vt.ll kunnanlääkärinä 61-67, terveyskeskuslääkärinä 72-73 ja 74-77 Laukaan ja Hankasalmen kansanterveystyön johtavana lääkärinä ja 78-81 terveyskeskuslääkärinä. Vaihtuvat virkanimitykset kertovat terveydenhuoltojärjestelmän nopeasta kehityksestä.

"-ja hätää oli annettu odotushuoneellinen 

odotushuoneellinen aamuksi ja

odotushuoneellinen illaksi. 

Toivakasta eväinensä tulivat hevosella, 

hankasalmiset myöhäisissä autoissa. 

Aina lisänä omat, 

Simunasta soitettiin: 

Täällä on lapsi keuhkokuumeessa. Tulisiko sieltä hoitaja tai joku! 

Minä tulen, koska hoitaja pyörtyi äsken. Kuski oli pihassa. 

Ilta oli musta, yö syvä riihenmusta. Tie tukala, kivinen. 

Kohta kuitenkin heiluvan lyhdyn alla tyttönen huohottava, tulikuumin otsin. Hän selviää kyllä, kerta on noin rohkea. Juotatte runsaasti lämmintä, annatte nämä pillerit. 

Ottaisko tohtori leivän, kun meillä ei ole rahaa."

Näin kuvaili kirjailija Harri Tapper kunnanlääkäri Liisa Hyvärisen työpäivää

Valoja Lievestuoreen rannoilla