Karjalaisten tulo

Talvisodan aikana 1939-1940 ja rauhanteon jälkeisinä kuukausina Laukaa joutui kokemaan vertaansa vailla olevan siirtolaisten tulvan. Arkistotietojen mukaan Laukaassa oli majoitettuna huhtikuussa 1940 yli 4000 henkeä siirtoväkeä. Pääosa siirtolaisista oli suojärveläisiä. Heitä oli 3360 henkeä. Kurkijoelta oli siirtynyt 360 henkeä, Rautjärveltä 87, Viipurista 68. Tilaston mukaan evakuoitu- ja oli silloin 27 eri kunnasta. Lisäksi oli majoitettuna armeijan toimesta sotilaita, haavoittuneita ym noin 700 henkeä. Laukaan väkiluku lisääntyi äkillisesti talvella 1939-1940 noin 50 %:lla. Talot olivat todella täynnä väkeä. On selvää, että väestön kestokyky joutui tällaisessa tilanteessa erittäin kovalle koetukselle. 

Siirtoväen ensimmäisenä huoltojohtajana toimi Atte Muhonen, sitten E.A.Leinonen. Kyläpäällikkönä Lievestuoreella oli Otto Heimonen. Elokuun alussa 1940 ryhtyi tehtävää hoitamaan Kurkijoelta Laukaaseen siirtynyt poliisi Juho Mustonen. 

"Kun tällaiseen kuntaan sijoitetaan 5000 siirtoväkeen kuuluvaa nälkäistä ja viluista ihmistä..., oli minun aivan mahdotonta saada tämä valtava koneisto ... ohjeiden mukaan toimimaan”, sanotaan Muhosen laatimassa kirjelmässä. 

Kesällä 1940 tilanne helpottui Laukaassa. Lääninhallitus näet määräsi, että Laukaasta siirretään siirtoväkeä 1000 henkeä Virtain kuntaan sekä 600 henkeä Äänekosken maalaiskuntaan. Jatkosodan aikana Suojärven asukkaista palasi takaisin Karjalaan noin 65 %. 

Syksyllä 1944 saatiin Laukaassa kokea karjalaisten toinen tuleminen, kun kuntaan saapui 2000 henkeä siirtoväkeä Sortavalan maalaiskunnasta. Joulukuussa 1945 oli lisäksi Inkerin siirtoväkeä 38 ja Itä-Karjalan siirtolaisia 20 henkeä. (kunnanjohtaja Erkki Vihavaisen mukaan) 

Karjalaisten sopeutuminen vaati aikaa, ponnisteluja ja ymmärtämystä. Maaseudun siirtoväki tunsi muita syvemmin ja kauemmin ikävää entisille kotiseuduille ja elätti povellaan unennäköjen ja muistojen ruokkimaa haavetta paluusta.